25. kesäkuuta 2012

Karu totuus

Olen oikeasti ihastunut. Ihastunut samaan ihmiseen jo yli vuoden ajan. Me olemme myös tapailleet säännöllisen epäsäännöllisesti samaisen vuoden päivät. Asia selveni itselleni oikeastaan vasta tässä juhannuksen aikana, ja pistikin miettimään, miksi ihmeessä olen yhä sinkku ja varsin ahkera sellainen.

Kyseessä on perinteinen tuhoontuomittu asetelma kaikin puolin:
nuori nainen - vanhempi mies
opiskelija - työssäkäyvä
"alainen" - ylempi
hiukan naiivi - sitoutumiskammoinen.
Huomasiko joku pieniä katastrofin aineksia ilmassa? Olisi itse pitänyt havaita niitä hiukan aiemmin, nyt alkaa olla liian myöhäistä. Itse olen kuitenkin tämän sopan keittänyt, joten ketään muuta ei ole syyttäminen. Huomasin nimittäin puolitoista vuotta sitten, että kyseinen gentlemanni oli minusta selvästi kiinnostunut. Itse pidin hommaa lähinnä hauskana vitsinä, ja flirttailin estottomasti minkä kerkesin useamman kuukauden ajan, kunnes pahin tapahtui. Eräänä iltana, useamman drinkin, keimailun ja tanssin jälkeen löysin itseni taksista porhaltamasta täyttä vauhtia herran kanssa hänen asunnolleen, ja lopun voittekin arvata. Olin ilmeisesti näppärä löytö, veihän hän kuitenkin minut parin päivän päästä oikeille treffeille.

Kumpikaan ei ole halunnut (tai ainakaan ilmaissut ääneen haluavansa) sitoutua. Kuitenkin molempia häiritsee ajatuksena se, että toinen näkee muita samaan aikaan. Tiedän itse kuitenkin sen, etten todennäköisesti tässä tilanteessa pysty ihastumaan kehenkään toiseen tapailemaani mieheen. Ukkoparat...

*****

Huomenna tapaan jälleen yhtä parhaista miespuolisista kavereistani, jonka kanssa on kerrassaan mahtavaa käydä läpi aina yhtä arvoituksellisia ja vaikeita ihmissuhteita. Odotan oikein millaista materiaalia saan tätä blogia varten!

xoxo,
Mila Lak



22. kesäkuuta 2012

Lemppaamisen taito ja sen puute

Miesten lemppaaminen on kamalaa hommaa. En hallitse sitä, en sitten ollenkaan. Minusta on äärimmäisen vaikea sanoa toiselle, etten halua enää nähdä häntä romanttisessa mielessä, sillä tämähän tarkoittaa sitä että hänessä oli jotain vikaa. Kokeiltu on perinteiset "vika on mussa, ei sussa, mää en vaan löydä sitä tunnetta sisältäni", "en mä tänäänkää ehi nähdä, ehkä ens viikolla, kokeile sillon" ja "en oo vaan päässy yli mun edellisestä". Ja taas olen siinä tilanteessa, että homma pitäisi hoitaa kotiin - anyone?

Luulin jo, että tämä kyseinen tapaus olisi kamalan mökkikokemuksen jälkeen tullut järkiinsä, sillä hänestä ei ole kuulunut viikkoon mitään. Hyvin tyytyväisenä suunnittelin jo uusia kuvioita, kunnes yhtäkkiä ne maagiset sanat jälleen kerran ilmestyivät kännykkäni ruudulle: "nähtäiskö vielä?". Voi herranisä, se olikin vain työmatkalla!

Kuinka helppoa olisi vastata viestiin vain "nooh, ehkä ei enää, mää luulen ettei tästä tuu mitään". Tilanne on kuitenkin tehty hankalaksi - minun täytyy nähdä kyseistä herrasmiestä heinäkuussa eräällä risteilyllä, enkä halua minkäänlaista kylmännihkeää tunnelmaa. Siispä jokin sofistikoituneempi sekä aikuismaisempi tapa käyttöön. Kaikki lemppausvinkit otetaan siis lämpimästi vastaan!

xoxo,
Mila Lak

19. kesäkuuta 2012

Ah, kesäinen darrapäivä!

Kesäloma on siitä melko vaarallista aikaa, etteivät normaalit "maanantaisin ei voi juopotella"-säädökset oikein päde. Kävin siis eilen hiukkasen juhlimassa, tarkoituksenani tosin ottaa yhdet ja lähteä kotiin ennen ikäviä julkisten kulkuneuvojen yötaksoja. Itsehuijaus oli huipussaan: ostin itse yhden oluen (kävin siis yksillä!), mutta sen lisäksi tarjoiltujen tuoppien, drinkkien ja fisu-shottien määrällä saattaa olla jotain tekemistä aamuisen tunnelman kanssa.

Baariseuranani oli tällä kertaa muutama mies, joihin olen tutustunut opintojeni ja opiskelijaelämän kautta. Illan ja yön aikana tulikin pohdittua humalaisen iskemättömällä logiikalla miesten ja naisten välisiä suhteita oikein urakalla! Sinkkuelämää-glamour oli tosin kaukana - paikkana toimi karaokepubi ja cosmopolitanien sijaan join vähän kansanomaisempia juomia. Illan suurimpia keskustelunaiheita oli, miksi naiset kirjoittavat niin pitkiä viestejä yksinkertaisten "Ok, tavataan." sijaan. Vastasin herroille vain näyttämällä tutkimusta, jonka mukaan naisilla on huomattavasti laajempi ja paremmin käytössä oleva sanavarasto kuin miehillä. Todellisuudessahan tässä on kylläkin kyse jostain paljon suuremmasta erosta ajattelussa ja kommunikaatiossa.

Naiset etsivät väkipakollakin miesten lyhyistä ja sinänsä tarpeeksi informatiivisista viesteistä rivien väleihin sujautettuja piilomerkityksiä. Se nyt vain on täysin mahdoton ajatus, ettei niitä olisi! Ja miksei niihin viesteihin voi laittaa tunnetilaa kuvaavia hymiöitä homman selventämiseksi? Veljiltäni saadun koulutuksen avulla olen yrittänyt hyväksyä sen tosiasian, etteivät miehet juuri koskaan täytä yhden viestin 160:n merkin tilaa. Siihen, miksi pitäisi tai miksi teen niin itse, en ole keksinyt pätevää vastausta. Omasta käyttäymisestäni olen huomannut, että ikävä tyyppi saa lyhyemmän viestin, ja jos haluan lempata jonkun, menee merkkimääräni minimiin. Mitä sitä suotta huonoon tuhlaamaan.

*****

Mieskuvioista sen verran, että sain juuri hyvin suoran ehdotuksen yhteisestä illanvietosta erotiikan merkeissä. Täytyy sanoa, että tämänkaltaisten deittien sopiminen ei oikein ole tyyliäni, en tiedä miksi. Siispä kohtelias kieltäytyminen! Sanonpa vielä, että jos törmäämme kyseisen herran kanssa joskus enemmän sattumalta, asioita saattaakin tapahtua (uudelleen)!

xoxo,
Mila Lak

17. kesäkuuta 2012

Mökillä - virhe!

Mökkeily tulisi ehdottomasti säästää parisuhteilua varten. Kun on eristettynä metsän keskelle deittikumppanin kanssa, tulee siitä väkisinkin ongelmia. Seuraavat huomiot on koettu miehen kanssa, jonka kanssa olin käynyt ulkona viisi kertaa aiemmin.

Huussi: Onhan se mukava, ettei tarvitse pelata vesivessasta niin helposti kuuluvaa lorinaa ja läiskähtelyä, mutta alapään sekä käsien hygienia jää helposti huonommalle tolalle hyyskän käytön jälkeen. Ei erityisen eroottista.
Suihkussa käynti: Tai noh, sen puute. Onhan sitä ihmisillä yleensä mökillä sauna. Mutta lämmittäminen on urakka, jonka yleensä mies haluaa äijäilyssään hoitaa. Entä jos homma ei onnistu? Miehen ego kärsii naisen lämmittämässä saunassa oleilusta - saunaan ei siis pääse. Siinä sitä sitten ollaan hiukset paskaisina ja kainalot hikisinä, keho täynnä hyttysenpuremia ja ilman meikkiä.
Aktiviteetit: Vanhojen Apu-lehtien lukeminen ja seksi. Kumpaakaan ei ollut tarpeeksi.
Syöminen: Koitapa siinä olla naisellinen ja seksikäs mussuttaessasi käristynyttä makkaraa maissinkuoret hampaiden väleihin tarttuneina.
Nukkuminen: Mietit vain koko yön, kuinka ärsyttävää toisen venkoilu sängyssä on, kuuntelet hyttysten ininää ja pelkäät tippuvasi hetekalta. Lopulta siirryt omalle patjalle kauas mökkikumppanistasi. Yöunen määrä 2,5 tuntia.

*****

Tästä pääsenkin jakamaan vähän kuulumisiani miesrintamalla. Olen tullut sulavasti siihen tulokseen, että mökki-mies saa lähteä. Kunhan vielä keksisin, miten tämän asian hälle yhtä sulavasti esitän. Olen ehkä mestari löytämään itselleni potentiaalisia kumppaneita, mutta niiden lemppaaminen ei suju yhtä näppärästi. Tähän päätökseen on lukuisia syitä, niistä merkittävimpänä ehkä se, että herra on maailmanhistorian huonoin suutelija. Jostain syystä minua ei kiehdo se, että naamani imetään irti. Tulee mieleen tämä uutinen: http://kdvr.com/2012/05/28/man-shot-after-eating-face-of-another-man-warning-disturbing-details/

Lemppailemisiin!
xoxo,
Mila Lak

7. kesäkuuta 2012

Liikaa kaloja vedessä?

Mistä tietää, että miehiä on omassa elämässä yksinkertaisesti liian monta? Kysymys saattaa tavallaan vaikuttaa oudolta - kuinka moni ylipäätänsä kokee moista tunnetta elinikänsä aikana. Suuri osa ihmisistä tyytyy kerralla yhteen, ei vilkuile sivuilleen ja parhaimmassa (tai pahimmassa) tapauksessa elääkin samaa naamaa katsellen koko lopunikäänsä. Osalle taas tilanne, jossa miehiä on yli tarpeiden, on tuttu.

Itse tunnustin moisen tilanteen olemassaolon, kun huomasin eräälle matkalle ilmoittautuessani, että kappas vain: täällä samassa paatissahan on sitten kaksi deittikumppaniani. Paha riski, jos treffailee useampaa urosta yhtä aikaa - varsinkin, jos nämä orhit ovat vielä samoista sosiaalisista piireistä. Järjestöelämä todellakin vaikeuttaa miesten metsästystä!

Tämä tilanne sai minut perustamaan blogin mieskuvioilleni. Niistä saattaa riittää jännitystä, vaarallisia tilanteita ja kirjoittamista pitkäksi aikaa, tai sitten ei. Aika sen näyttäköön. Jos innostun, saatan jopa yltyä pohtimaan yleisemmällä tasolla deittikulttuuria, miesten (ja naisten) aivoituksia, seksiä ja elämää ylipäätänsä. Olkoon tämä blogi päiväkirjani uidessani hyvin kalaisissa vesissä.

xoxo,
Mila Lak