Nyt kävi näin.

Jaahas, minulla on sitten ilmeisesti poikaystävä, tai miesystävä ehkäpä pikemminkin ottaen huomioon miekkosen iän. Tällaista sitten tällä kertaa, ehkäpä ne useat sinkkuiluvuodet saivatkin jo vähän väistyä...

Olen tässä lomaillut, edelleen. Ja ollut töissä vanhempieni rakennustyömaalla, mokomat pistävät kokoon uutta pytinkiä ja kaipailivat kovasti maalausapua. Tässähän nämä sateiset "kesäpäivät" kuluvat mukavasti, kahdeksan tuntia kuluu raksalla melko sutjakkaasti.

Toivon kovasti, että elämääni kuuluisi taas jotain muuta kuin maaliroiskeita, vesieristeitä ja likapyykkiä. Blogin päivittäminen ei nimittäin tällä elämänsisällöllä tunnu laisinkaan mielekkäältä. Ehkä pitäisi käydä hieman baarissa... En aio menettää toivoani, enkä ruveta tylsäksi vanhaksi luuskaksi! Kyllä tämä tästä, lupaan ;)

xoxo,
Mila Lak

Pitkä pätkä kuulumisia

Long time no see! Yritän uskotella itselleni olleeni kiireinen viettäessäni lomapäiviäni erinäisissä kesäisissä ja jopa hieman nestepitoisessa puuhissa. Krapulapäivät olisi toki voinut käyttää esimerkiksi blogin päivittämiseen, mutta ilmeisesti se ei tullut mieleenikään. Tytöt ja pojat, älkää vaan ottako minusta mallia! Olen se täydellinen varoittava esimerkki siitä, kuinka kesällä voi tissuttelu mennä sittenkin välillä vähän liialliseksi!

Tiedättekö ne perinteiset iltapäivälehdistön otsikot ja "tutkimukset" niin pikkujoulukautena kuin kesäaikaan, jotka on yleensä otsikoitu "Joka kolmas pettää pikkujouluissa", "Näin Suomi pettää juhannuksena" tai "Tällaisten kanssa Suomi pettää"? Otsikot, joissa suomalaiset ovat yhtä rinnakkaissuhteita harrastavaa massaa, joka liikkuu pitkin katuja pahaa-aavistamattomien puolisoiden istuessa kotona neulomassa tai lukemassa Tekniikan maailmaa. Olen itse aina naureskellut niille jutuille ja ehkä hieman skeptisenä lukenutkin niistä muutaman. Enää en kuitenkaan naura, enkä ole skeptinen.

Viime viikonlopun mökkireissun perusteella melkein kolmasosa todellakin pettää, eikä pelkää puhua siitä. Meillä oli noin kolmenkymmenen hengen porukka sullottuna yhteen saareen, ja pelkästään tässä porukassa syntyi muutaman päivän aikana kaksi suhdetta, joiden osapuolet olivat varattuja toisaalla. Lisäksi sain viideltä tunnustuksen väärään paikkaan sohaistusta kepistä, tai väärään aikaan auki olleista haaroista höystettynä "älä kerro ukolle/akalla!" muistutuksella. Kaikkea sitä, melkein paheksun. Tämän empiirisen tutkimuksen perusteella vastaisin, että Suomi pettää niin mökillä, lavatansseissa, risteilyllä, akateemisissa vuosijuhlissa, kaverin kanssa kotona ja saunassa. Pitäisi varmaan kertoa Iltalehdelle.

******

 Itse olin tuossa pari päivää sitten Kallion baarikierroksella muutaman miespuolisen kaverini kanssa. Valtavasti halpaa olutta, pari ilmaista GT:tä, jallushotti ja yhtäkkiä en pystynyt puhumaan muusta kuin nuivasta seksielämästäni. Viikko ja kaksi päivää ilman oli ilmeisesti liikaa. Jostain kumman syystä en saanut kovinkaan paljoa sääliä osakseni, varsinkaan seurustelevalta kaveriltani, joka ei ollut saanut vuoteen. Mikä siinä on, että kun on itse puutteessa, niin kaverikin alkaa vaikuttaa potentiaaliselta sänkykumppanilta? Joku roti pysyi kuitenkin hommassa, ehkäpä oma moraalitajuni muistutti koko ajan minua kaverini tyttöystävästä ja onnistuin pitämään siveellisyystason suhteellisen hyvänä, mitä nyt vähän läpsyä pyllylle ja tuhmia puheita. Melkein paheksun itseäni.

Onhan tässä muutakin! Valitettavasti (tämän blogin kannalta) olen mennyt lupaamaan jotain. En deittaile muita kuin aiemmin mainitsemaani T:tä. En ole varma, sisältyykö deittailuun yhden illan vedot ja pussailut, pitää ehkä keskustella vielä lisää. Ehkäpä saan tästä huolimatta jotain materiaalia tänne, katsotaan!

xoxo,
Mila Lak

Taas mökillä...

Kävin taas mökillä, tällä kertaa suurelle järjestöporukalla - yhteensä jotakuinkin kolmekymmentä naamaa saman katon alla. Mukana oli myös samainen vuoden ajat tapailemani kaveri, josta kerroin viime postauksessa, kutsuttakoon häntä tästä lähtien vaikkapa kirjaimella T. Homma sujui illan ja yön oikein mallikkaasti. Grillausta, saunomista, uimista ja ehkäpä myös muutama olut (tai skumppapullo...). Yökin sujui rauhallisesti 80cm levyisellä sängyllä lusikassa nukkuen. Järkytys koittikin vasta aamulla...

Herättyäni kävelimme T:n kanssa mökkilaiturille nauttimaan lämpimästä kesäpäivästä, ja kuulin pyytämättä ja yllättäin tutun äänen tervehtivän. Kyseessä oli edellinen mökkireissumies ja maailman huonoin suutelija, herra H. Siinä sitä sitten oltiin samalla laiturilla - minä, T ja H kuin yhtenä suurena, onnellisena perheenä, miehet täysin tietämättömäni toistensa asemasta elämässäni. Istuivat mokomat sitten vieläpä vierekkäin! Täytyy myöntää, että pasmat saattoivat olla hiukan sekaisin ja pelkäsin koko ajan jomman kumman osoittavan tietyn sorttisia huomionosoituksia minua kohtaan.

Nyt tulee tarinan opetus, lukekaa siis tarkkaan tytöt ja pojat: älä koskaan deittaile miehiä samoista piireistä, paitsi jos:
1. On liki mahdotonta, että olisit heidän molempien kanssa samassa tilassa yhtä aikaa
2. Toinen tietää toisesta ja osaa pysyä edellä mainitussa tilanteessa coolina
3. Et välitä kummastakaan niin paljoa, että välien meneminen haittaisi
4. Olet valmis kantamaan teoistasi vastuun kuin aikuinen

Tällä kertaa tarinassa oli onnellinen loppu. T:n käydessä mutkaa mökillä, onnistuin vihdoin ja viimein keräämään rohkeutta tarpeeksi ja lemppaamaan H:n. Problem solved! Hyvänä ja tehokkaana lemppauskeinona toimi tällä kertaa seuraava:
"Tiedän, että olet parisuhdetyyppiä, ja siksi ajattelinkin kertoa sulle suoraan, että romanttisena suhteena tämä ei enää etene."
"Ai, pelkkänä seksisuhteenako sää oot tätä sitten käyttäny?"
"En suinkaan, kyllä mää aluksi ihan innoissaan suhun tutustuin, mutta ei tässä kyllä mistään vuosisadan rakkaustarinasta ole kysymys."
"Jaa. Noh, et sää kyllä kovin aktiivinen ole ollut. Olis pitäny päätellä jotain."

Amen.

H pakeni pariksi tunniksi ruokakauppareissulle, ja sillä aikaa saimmekin T:n kanssa kamamme pakattua ja ahdettua autoon. Hyvin meni siis sekin tilanne. Toivonpa vain, että olen oppinut tästä tilanteesta jotain. 

xoxo,
Mila Lak

Karu totuus

Olen oikeasti ihastunut. Ihastunut samaan ihmiseen jo yli vuoden ajan. Me olemme myös tapailleet säännöllisen epäsäännöllisesti samaisen vuoden päivät. Asia selveni itselleni oikeastaan vasta tässä juhannuksen aikana, ja pistikin miettimään, miksi ihmeessä olen yhä sinkku ja varsin ahkera sellainen.

Kyseessä on perinteinen tuhoontuomittu asetelma kaikin puolin:
nuori nainen - vanhempi mies
opiskelija - työssäkäyvä
"alainen" - ylempi
hiukan naiivi - sitoutumiskammoinen.
Huomasiko joku pieniä katastrofin aineksia ilmassa? Olisi itse pitänyt havaita niitä hiukan aiemmin, nyt alkaa olla liian myöhäistä. Itse olen kuitenkin tämän sopan keittänyt, joten ketään muuta ei ole syyttäminen. Huomasin nimittäin puolitoista vuotta sitten, että kyseinen gentlemanni oli minusta selvästi kiinnostunut. Itse pidin hommaa lähinnä hauskana vitsinä, ja flirttailin estottomasti minkä kerkesin useamman kuukauden ajan, kunnes pahin tapahtui. Eräänä iltana, useamman drinkin, keimailun ja tanssin jälkeen löysin itseni taksista porhaltamasta täyttä vauhtia herran kanssa hänen asunnolleen, ja lopun voittekin arvata. Olin ilmeisesti näppärä löytö, veihän hän kuitenkin minut parin päivän päästä oikeille treffeille.

Kumpikaan ei ole halunnut (tai ainakaan ilmaissut ääneen haluavansa) sitoutua. Kuitenkin molempia häiritsee ajatuksena se, että toinen näkee muita samaan aikaan. Tiedän itse kuitenkin sen, etten todennäköisesti tässä tilanteessa pysty ihastumaan kehenkään toiseen tapailemaani mieheen. Ukkoparat...

*****

Huomenna tapaan jälleen yhtä parhaista miespuolisista kavereistani, jonka kanssa on kerrassaan mahtavaa käydä läpi aina yhtä arvoituksellisia ja vaikeita ihmissuhteita. Odotan oikein millaista materiaalia saan tätä blogia varten!

xoxo,
Mila Lak

Lemppaamisen taito ja sen puute

Miesten lemppaaminen on kamalaa hommaa. En hallitse sitä, en sitten ollenkaan. Minusta on äärimmäisen vaikea sanoa toiselle, etten halua enää nähdä häntä romanttisessa mielessä, sillä tämähän tarkoittaa sitä että hänessä oli jotain vikaa. Kokeiltu on perinteiset "vika on mussa, ei sussa, mää en vaan löydä sitä tunnetta sisältäni", "en mä tänäänkää ehi nähdä, ehkä ens viikolla, kokeile sillon" ja "en oo vaan päässy yli mun edellisestä". Ja taas olen siinä tilanteessa, että homma pitäisi hoitaa kotiin - anyone?

Luulin jo, että tämä kyseinen tapaus olisi kamalan mökkikokemuksen jälkeen tullut järkiinsä, sillä hänestä ei ole kuulunut viikkoon mitään. Hyvin tyytyväisenä suunnittelin jo uusia kuvioita, kunnes yhtäkkiä ne maagiset sanat jälleen kerran ilmestyivät kännykkäni ruudulle: "nähtäiskö vielä?". Voi herranisä, se olikin vain työmatkalla!

Kuinka helppoa olisi vastata viestiin vain "nooh, ehkä ei enää, mää luulen ettei tästä tuu mitään". Tilanne on kuitenkin tehty hankalaksi - minun täytyy nähdä kyseistä herrasmiestä heinäkuussa eräällä risteilyllä, enkä halua minkäänlaista kylmännihkeää tunnelmaa. Siispä jokin sofistikoituneempi sekä aikuismaisempi tapa käyttöön. Kaikki lemppausvinkit otetaan siis lämpimästi vastaan!

xoxo,
Mila Lak

Ah, kesäinen darrapäivä!

Kesäloma on siitä melko vaarallista aikaa, etteivät normaalit "maanantaisin ei voi juopotella"-säädökset oikein päde. Kävin siis eilen hiukkasen juhlimassa, tarkoituksenani tosin ottaa yhdet ja lähteä kotiin ennen ikäviä julkisten kulkuneuvojen yötaksoja. Itsehuijaus oli huipussaan: ostin itse yhden oluen (kävin siis yksillä!), mutta sen lisäksi tarjoiltujen tuoppien, drinkkien ja fisu-shottien määrällä saattaa olla jotain tekemistä aamuisen tunnelman kanssa.

Baariseuranani oli tällä kertaa muutama mies, joihin olen tutustunut opintojeni ja opiskelijaelämän kautta. Illan ja yön aikana tulikin pohdittua humalaisen iskemättömällä logiikalla miesten ja naisten välisiä suhteita oikein urakalla! Sinkkuelämää-glamour oli tosin kaukana - paikkana toimi karaokepubi ja cosmopolitanien sijaan join vähän kansanomaisempia juomia. Illan suurimpia keskustelunaiheita oli, miksi naiset kirjoittavat niin pitkiä viestejä yksinkertaisten "Ok, tavataan." sijaan. Vastasin herroille vain näyttämällä tutkimusta, jonka mukaan naisilla on huomattavasti laajempi ja paremmin käytössä oleva sanavarasto kuin miehillä. Todellisuudessahan tässä on kylläkin kyse jostain paljon suuremmasta erosta ajattelussa ja kommunikaatiossa.

Naiset etsivät väkipakollakin miesten lyhyistä ja sinänsä tarpeeksi informatiivisista viesteistä rivien väleihin sujautettuja piilomerkityksiä. Se nyt vain on täysin mahdoton ajatus, ettei niitä olisi! Ja miksei niihin viesteihin voi laittaa tunnetilaa kuvaavia hymiöitä homman selventämiseksi? Veljiltäni saadun koulutuksen avulla olen yrittänyt hyväksyä sen tosiasian, etteivät miehet juuri koskaan täytä yhden viestin 160:n merkin tilaa. Siihen, miksi pitäisi tai miksi teen niin itse, en ole keksinyt pätevää vastausta. Omasta käyttäymisestäni olen huomannut, että ikävä tyyppi saa lyhyemmän viestin, ja jos haluan lempata jonkun, menee merkkimääräni minimiin. Mitä sitä suotta huonoon tuhlaamaan.

*****

Mieskuvioista sen verran, että sain juuri hyvin suoran ehdotuksen yhteisestä illanvietosta erotiikan merkeissä. Täytyy sanoa, että tämänkaltaisten deittien sopiminen ei oikein ole tyyliäni, en tiedä miksi. Siispä kohtelias kieltäytyminen! Sanonpa vielä, että jos törmäämme kyseisen herran kanssa joskus enemmän sattumalta, asioita saattaakin tapahtua (uudelleen)!

xoxo,
Mila Lak

Mökillä - virhe!

Mökkeily tulisi ehdottomasti säästää parisuhteilua varten. Kun on eristettynä metsän keskelle deittikumppanin kanssa, tulee siitä väkisinkin ongelmia. Seuraavat huomiot on koettu miehen kanssa, jonka kanssa olin käynyt ulkona viisi kertaa aiemmin.

Huussi: Onhan se mukava, ettei tarvitse pelata vesivessasta niin helposti kuuluvaa lorinaa ja läiskähtelyä, mutta alapään sekä käsien hygienia jää helposti huonommalle tolalle hyyskän käytön jälkeen. Ei erityisen eroottista.
Suihkussa käynti: Tai noh, sen puute. Onhan sitä ihmisillä yleensä mökillä sauna. Mutta lämmittäminen on urakka, jonka yleensä mies haluaa äijäilyssään hoitaa. Entä jos homma ei onnistu? Miehen ego kärsii naisen lämmittämässä saunassa oleilusta - saunaan ei siis pääse. Siinä sitä sitten ollaan hiukset paskaisina ja kainalot hikisinä, keho täynnä hyttysenpuremia ja ilman meikkiä.
Aktiviteetit: Vanhojen Apu-lehtien lukeminen ja seksi. Kumpaakaan ei ollut tarpeeksi.
Syöminen: Koitapa siinä olla naisellinen ja seksikäs mussuttaessasi käristynyttä makkaraa maissinkuoret hampaiden väleihin tarttuneina.
Nukkuminen: Mietit vain koko yön, kuinka ärsyttävää toisen venkoilu sängyssä on, kuuntelet hyttysten ininää ja pelkäät tippuvasi hetekalta. Lopulta siirryt omalle patjalle kauas mökkikumppanistasi. Yöunen määrä 2,5 tuntia.

*****

Tästä pääsenkin jakamaan vähän kuulumisiani miesrintamalla. Olen tullut sulavasti siihen tulokseen, että mökki-mies saa lähteä. Kunhan vielä keksisin, miten tämän asian hälle yhtä sulavasti esitän. Olen ehkä mestari löytämään itselleni potentiaalisia kumppaneita, mutta niiden lemppaaminen ei suju yhtä näppärästi. Tähän päätökseen on lukuisia syitä, niistä merkittävimpänä ehkä se, että herra on maailmanhistorian huonoin suutelija. Jostain syystä minua ei kiehdo se, että naamani imetään irti. Tulee mieleen tämä uutinen: http://kdvr.com/2012/05/28/man-shot-after-eating-face-of-another-man-warning-disturbing-details/

Lemppailemisiin!
xoxo,
Mila Lak

Liikaa kaloja vedessä?

Mistä tietää, että miehiä on omassa elämässä yksinkertaisesti liian monta? Kysymys saattaa tavallaan vaikuttaa oudolta - kuinka moni ylipäätänsä kokee moista tunnetta elinikänsä aikana. Suuri osa ihmisistä tyytyy kerralla yhteen, ei vilkuile sivuilleen ja parhaimmassa (tai pahimmassa) tapauksessa elääkin samaa naamaa katsellen koko lopunikäänsä. Osalle taas tilanne, jossa miehiä on yli tarpeiden, on tuttu.

Itse tunnustin moisen tilanteen olemassaolon, kun huomasin eräälle matkalle ilmoittautuessani, että kappas vain: täällä samassa paatissahan on sitten kaksi deittikumppaniani. Paha riski, jos treffailee useampaa urosta yhtä aikaa - varsinkin, jos nämä orhit ovat vielä samoista sosiaalisista piireistä. Järjestöelämä todellakin vaikeuttaa miesten metsästystä!

Tämä tilanne sai minut perustamaan blogin mieskuvioilleni. Niistä saattaa riittää jännitystä, vaarallisia tilanteita ja kirjoittamista pitkäksi aikaa, tai sitten ei. Aika sen näyttäköön. Jos innostun, saatan jopa yltyä pohtimaan yleisemmällä tasolla deittikulttuuria, miesten (ja naisten) aivoituksia, seksiä ja elämää ylipäätänsä. Olkoon tämä blogi päiväkirjani uidessani hyvin kalaisissa vesissä.

xoxo,
Mila Lak